Raudanpuute on yllättävän yleistä.
LÄÄKÄRI ILONA RITOLA
Raudanpuutteen tiedetään aiheuttavan monia elämää ja työkykyä haittaavia oireita, kuten väsymystä, masennusta ja keskittymiskyvyn laskua.
Raudanpuutteesta puhutaan nyt paljon, mutta miten yleistä se on?
Onko se paljon harvinaisempaa suhteessa siitä nousseeseen kohuun vai onko se luultua yleisempää?
Raudanpuute on maailman yleisin ravintoainepuutos eikä se ole mitenkään harvinainen teollisissakaan maissa.
Euroopassakin riskiryhmään kuuluvat etenkin lapset ja fertiili-ikäiset naiset ja vanhukset[1][2][3].
Tutkimukset raudanpuutteen yleisyydestä Suomessa
2003 julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa haluttiin selvittään suomalaisten raudan saantia ja veren rauta-arvoja. [4] Tutkimukseen osallistui 190 naista ja 239 miestä.
Keskimääräinen hemoglobiiniarvo alle 50-vuotiailla naisilla oli 133 ja yli 50-vuotiailla naisilla 137. Miehillä keskimääräinen hemoglobiiniarvo oli 150.
Nuorempien naisten joukossa, veren rautavarastoja kuvaava ferritiinitaso oli keskimäärin 32. Vanhemmilla naisilla keskimääräinen ferriitiniarvo oli 62.
Tuoreen lääkärilehden raudanpuutetta ilman anemiaa käsittelevän artikkelin mukaan, raudanpuutteen osoittajaksi sopii raja-arvo 30. Artikkelin mukaan hoito aloitetaan oireisella potilaalla, kun ferritiiniarvo on pieni eli alle 50. Onkin varsin perusteltua epäillä, että jopa puolet suomalaisista fertiili-ikäisistä naisista saattaa olla raudanpuutteisia.
LÄÄKÄRILEHDEN ARTIKKELIIN PÄÄSET TÄSTÄ
Tuoreempia tutkimuksia myös Suomessa tarvittaisiin, jotta herättäisiin tähän ongelmaan. Nykytrendit eivät nimittäin tue raudan saantia ravinnosta. Useissa tutkimuksissa niin Australiasta, Yhdysvalloista kuin Suomestakin on havaittu, että punaisen lihan välttäminen on lisääntynyt, etenkin synnytysiässä olevilla naisilla.
Jopa 90%:a skandinaavinaisista on arveltu saavan liian vähän rautaa ravinnosta.[5]
Lue lisää raudanpuutteen oireista aikuisilla ja lapsilla.
Raudanpuutteen yleisyyttä on tutkittu paljonkin länsimaissa. Minkälaisia lukuja sieltä on saatu?
Raudanpuutteen yleisyys
Euroopassa
Euroopassa raudanpuutteen yleisyys eri lähteiden mukaan vaihtelee koko väestössä 12 prosentista 40:n prosenttiin. [6]
Yhdysvalloissa
Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa 25 000 ihmistä käsittäneessä selvityksessä saatiin arvioksi, että Yhdysvalloissa arviolta 9-11% naisista on raudanpuutteisia ja 1-4% miehistä[7]. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että 1-2 vuotaista lapsista 9% oli raudanpuutteisia.
Iso-Britanniassa
21% teini-ikäisistä tytöistä (11-18-vuotiaista) ja 18% naisista (16-64-vuotiasta) on raudanpuutteisia.[8]
Sveitsissä
Sveitsissä on paljon aktiivisia raudanpuutteeseen perehtyneitä tutkijaryhmiä ja siellä raudanpuutteen tunnistaminen ja hoito on huomattavasti aktiivisempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Pienessä otannassa sairaalan terveillä työntekijöillä havaittiin raudanpuutteen yleisyydeksi jopa 50% (ferritiiniraja 22). Kun raudanpuutteen rajana pidettiin ferritiiniarvoa 15, oli raudanpuutteen yleisyys silti 33%. [9]
Toisessa sveitsiläisessä tutkimuksessa nuorilla sotilailla havaittiin raudanpuutteen yleisyydeksi 16.8% (ferritiini matalampi kuin 30). [10a
Raudanpuutteen yleisyys Portugalissa
Vuonna 2013 portugalilaisessa tutkimuksessa[11] raudanpuutteen yleisyydeksi aikuisella havaittiin 16.7% (ferritiini alle 15) koko tutkimusjoukossa ja 19.8% kun mukana laskettiin vain naiset.
Kun ferriitinin rajana raudanpuutteelle pidettiin arvoa 30, oli raudanpuutteen yleisyys 32% (53.3% ferritiini <50 ng/mL ja 84.3% <100 ng/mL). Tässä laajassa tutkimuksessa oli mukana 7980 portugalilaista aikuista.
Samassa tutkimuksessa havaittiin, että raudanpuute ja raudanpuuteanemia ovat laajasti alidiagnosoituja tiloja, sillä jopa 20% tutkituista oli aneemisia, ja joista 84%:a ei oltu havaittu aiemmin.
Norjassa
Norjassa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 176:lta ylä-asteikäiseltä veren hemoglibiini ja ferritiiniarvot. 4%:lla tytöistä ja 8%:lla pojista oli anemia ja ferritiiniarvot alle 15 oli 25%:lla tytöistä ja 30%:lla pojista.[12]
Ruotsissa
Ruotsissa haluttiin selvittää raudanpuutteen yleisyyttä nuorilla. Göteborgissa tehtyyn tutkimukseen otettiin mukaan 220 15-16-vuotiasta tyttöä ja 207 poikaa. Tutkimuksessa pidettiin raudanpuutteen rajana seerumin ferriitiniarvoa 16. 40%:a tutkituista tytöistä ja 16% pojista olivat raudanpuutteisia. Tulokset olivat yhteneväisiä Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten kanssa [13].
Lasten raudanpuutteen yleisyys
Raudanpuute on hyvin yleistä 6 kk – 3 vuotiailla lapsilla. Raudanpuute onkin lasten yleisin ravintoainepuutos.
Raudanpuutteella tarkoitetaan tilaa, jolloin rautaa ei ole elimistössä riittävästi ylläpitämään elimistön normaaleja toimintoja.
WHO on määritellyt lapsille raudanpuutteen siten, että ferritiiniarvo on alle 12 (alle 5 -vuotiailla) ja alle 15 (yli 5-vuotiailla lapsilla).[14]
Nämä arvot ovat yleisesti tutkimuksissa käytettyjä arvoja, vaikkakin jotkin asiantuntijat käyttävät myös korkeampia arvoja raudanpuutteen määrittelemiseksi.
Eurooppalaisissa tutkimuksissa lasten raudanpuutteen yleisyys vaihtelee 3%:sta 48%:n.
Ranskalaiset havaitsivat, että raudanpuutetta esiintyi 10 kuukauden ikäisillä vauvoilla 10%:lla hyväosaisista ranskalaisista perheistä, kun sosiaalisesti haavoittuvissa perheissä 10 kuukauden ikäisillä vauvoilla 26%:lla oli raudanpuute. Mielestäni tätä varsin helposti ennaltaehkäistävää ravintoainepuutetta esiintyy aivan liikaa, oli kyse kenestä tahansa. [15]
Oma-aloitteista raudan annostelua ei sovi lapsille aloittaa, sillä he saavat sitä herkästi liikaa. Lapsille rautavalmisteet on tarkoitettu vain lääkärin reseptillä, lääkärin valvonnassa ja ohjauksessa. Kontrollit ovat tärkeitä raudan imeytymisen varmistamiseksi, raudanpuutetta tekevien syiden arvioimiseksi ja liiallisen raudankertymisen estämiseksi ja havaitsemiseksi.
Lasten raudanpuutteen yleisyydestä Euroopassa mukaillen Liandr ´ e F van der Merwen ja Simone R Eussen[16] kirjallisuuskatsauksesta:
Pitäisikö raudanpuutteeseen paneutua siinä vaiheessa, kun se ei vielä aiheuta merkittäviä ongelmia, vai pitäisikö siihen puuttua vasta sitten kun ongelmia on jo syntynyt?
Tätä ja muita ajankohtaisia kysymyksiä olen pohtinut omassa kirjoituksessa
”Aliarvioidaanko raudanpuutteen vaikutuksia naisten ja lasten hyvinvointiin”.
Potilasryhmittäin tarkasteltuna raudanpuute on vieläkin yleisempää. Nämä ylläolevat luvut ovat terveillä ihmisillä tehtyjen tutkimusten pohjalta tehtyjä arvioita. Tietyissä potilasryhmissä raudanpuute on hyvinkin yleistä. Alla muutamia esimerkkejä
Raudanpuute sydämen vajaatoimintaa sairastavilla
Suomessa sydämen vajaatoimintapotilaiden raudanpuutetta, myös ilman anemiaa, hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa suonen sisäisellä rautahoidolla [17].
Ote Sydämen vajaatoiminnan Käypä hoito suosituksesta:
”Raudanpuutteen (S-ferritiini < 100 µg/l tai S-ferritiini 100–300 ja S-transferriinin saturaatio < 20 %) hoitamisen suonensisäisellä rautalääkityksellä (ferrikarboksimaltoosi) on todettu parantavan subjektiivista vointia ja objektiivista suorituskykyä kroonista systolista sydämen vajaatoimintaa (LVEF < 45 %) sairastavista (näytön aste A).”
Käypä hoito-ohjeessa viitataan tutkimukseen vuodelta 2010, joissa raudanpuutetta todettiin 30-40%:lla sydämen vajaatoimintaa potevista [18].
Uudemmassa Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa [19] sydämen vajaatoiminta potilailla havaittiin, että 57.1% miehistä ja 78.7% olivat raudanpuutteisia.
Raudanpuutteen yleisyys tulehduksellisissa suolistosairauksissa
Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa todettiin raudanpuutteen yleisyydeksi 35% 429:llä tutkitulla tulehduksellista suolistosairautta (IBD) sairastavalla pohjoismaisella potilaalla. [20]
Italialaisten tuoreemmassa tutkimuksessa 119:lla 119:lla IBD potilaalla 66%:lla todettiin raudanpuute ja 35%:lla anemia[21].
Verenluovuttajat
Verenluovuttajilla on tyypillisesti muuta väestöä matalammat rautavarastot, vaikkakaan verenluvutus ei johtaisi raudanpuuteanemiaan asti. Verenluovuttajalla tehdyissä tutkimuksissa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on havaittu raudanpuutosta 5-15%:lla verenluovuttajista. [22]
Näistä ja muista yhteyksistä tarkemmin tulevissa blogikirjoituksissa!
-Ilona Ritola, lääketieteen lisensiaatti, Lääkäriasema Medipudas Oy
[1] Kassebaum NJ et al: A systematic analysis of global anemia burden from 1990 to 2010.Blood. 2014;123(5):615
[2] Price EA et al: Anemia in older persons: etiology and evaluation. Blood Cells Mol Dis. 2011;46(2):159.
[3] Hercberg, S., Preziosi, P., Galan, P.Iron deficiency in Europe (2001) Public Health Nutrition, 4 (2 B), pp. 537-545
[4] Lahti-Koski, M., Valsta, L.M., Alfthan, G. et al. Iron status of adults in the capital area of Finland Eur J Nutr (2003) 42: 287
[5] Milman N, Byg KE, Bergholt T, Eriksen L, Hvas AM. Body iron and individual iron prophylaxis in pregnancy–should the iron dose be adjusted according to serum ferritin? Ann Hematol 2006;85:567-573.
[6] Schuepbach RA, Bestmann L, Béchir M, Fehr J, Bachli EB. High Prevalence of Iron Deficiency among Educated Hospital Employees in Switzerland. Int J Biomed Sci. 2011;(2):150–7
[7] Prevalence of iron deficiency in the United States. Looker AC, Dallman PR, Carroll MD, Gunter EW, Johnson CL JAMA. 1997 Mar 26; 277(12):973-6.
[8] Heath AL, Fairweather-Tait SJ. Clinical implications of changes in the modern diet: iron intake, absorption and status. Best Pract Res Clin Haematol. 2002;(2):225–41.
[9] Schuepbach RA, Bestmann L, Béchir M, Fehr J, Bachli EB. High Prevalence of Iron Deficiency among Educated Hospital Employees in Switzerland. Int J Biomed Sci. 2011;(2):150–7.
[10] Schleiffenbaum BE, Schaer DJ, Burki D, Viollier AF, Viollier E, Stettler ER, et al. Unexpected high prevalence of metabolic disorders and chronic disease among young male draftees–the Swiss Army XXI experience. Swiss Med Wkly. 2006;(11-12):175–84
[11] Fonseca C, Marques F, Robalo Nunes A, Belo A, Brilhante D, Cortez J.
Prevalence of anaemia and iron deficiency in Portugal: the EMPIRE study. Intern Med J. 2016;(4):470–8.
[12] Eskeland B, Hunskaar SAnaemia and iron deficiency screening in adolescence: a pilot study of iron stores and haemoglobin response to iron treatment in a population of 14-15-year-olds in Norway. Acta Paediatr. 1999;88(8):815
[13] Prevalence of iron deficiency in Swedish adolescents. Hallberg L, Hultén L, Lindstedt G, Lundberg PA, Mark A, Purens J, Svanberg B, Swolin B Pediatr Res. 1993;34(5):680.
[14] World Health Organization. Serum ferritin concentrations for the assessment of iron status and iron deficiency in populations. Vitamin and Mineral Nutrition Information System. Geneva: World Health Organization; 2011
[15] Tabone MD, Vincelet C. Precarite et sante en pediatrie: experience du centre de bilans de sante de l’enfant de Paris. [Socioeconomic status and child health: the experience of the Paris Child Health Checkup Center.] Arch Pediatr 2000;7:1274–83
[16] Liandr ´ e F van der Merwe1 and Simone R Eussen: Iron Status of young children in Europe.
[17] Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017
[18] Jankowska EA, Rozentryt P, Witkowska A ym. Iron deficiency: an ominous sign in patients with systolic chronic heart failure. Eur Heart J 2010;31:1872-80
[19] Alain Cohen-Sola et al. HIGH PREVALENCE OF IRON DEFICIENCY IN PATIENTS ADMITTED FOR ACUTE DECOMPENSATED HEART FAILURE: A FRENCH STUDY (CARDIOFER), Journal of the American College of Cardiology, Volume 63, Issue 12, Supplement, 2014, Page A779
[20] Bager, P. (2011). The prevalence of anemia and iron deficiency in IBD outpatients in Scandinavia. Scandinavian Journal of Gastroenterology, 2011, Vol.46(3), p.304-309, 46(3), pp. 304-309.
[21] T. Gabbani, N. Manetti, M. Coppola et al: P.04.9 PREVALENCE OF ANEMIA AND IRON DEFICIENCY IN IBD OUTPATIENTS,Digestive and Liver Disease, Volume 46, Supplement 2, 2014, Pages S67-S68, ISSN 1590-8658
[22] Baart AM, et al: High prevalence of subclinical iron deficiency in whole blood donors not deferred for low hemoglobin. Transfusion. 2013 Aug;53(8):1670-7. Epub 2012 Nov 26.
