Pitäisikö rautaa syödä vain joka toinen päivä?

Oletko kuullut lääkärisi neuvovan, että rautaa kannattaakin syödä vain joka toinen päivä? Tai ystäväsi on kertonut raudan imeytyvän silloin tehokkaammin?

Mutta onko se todella näin?

(Muistin virkistämiseksi voit klikata tästä tarkistamaan raudanpuutteen oireet)

Mistä tässä on kyse?

Tämä asia palastellaan ja väännetään nyt rautalangasta! Lue eteenpäin ja opi lisää tutkimusmaailmasta!

Arvostetussa lääketieteellisessä julkaisussa, The Lancetissa, julkaistiin marraskuussa 2017 rautahoitoa mahdollisesti mullistava artikkeli viimeaikaisista tutkimuksista.

TUTKIMUKSEN TAUSTA

Rautahoitoa on perinteisesti toteutettu joka päivä annosteltuna, joko kerralla, tai kahteen annokseen jaettuna.

Koska suun kautta otettu rauta taas yleisesti aiheuttaa vatsavaivoja, tutkijat päättivätkin tehdä pienen tutkimuksen asiasta: tutkimuksen, jossa verrattaisiin, olisiko järkevämpää annostella rauta joka päivä vai joka toinen päivä.

Lisäksi tutkijat halusivat selvittää sekä sitä, kannattaisiko rauta ottaa joka päivä kerran päivässä vai sama annos jaettuna kahteen osaan, aamu ja ilta annokseen.

Jos olet pohtinut, miten raudan ottaminen on tehokkainta ja mitä virheitä ei kannata tehdä, lue eteenpäin.

OLIKO TUTKITTAVIEN JOUKKO TARPEEKSI SUURI?

Tutkimukseen rekrytoitiin yhteensä 40 naista Zurichista, Sveitsistä, jotka olivat iältään 18-40-vuotiaita.

Ensin nämä 40 naista arvottiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä (21 naista) sai joka aamu rautaa 60 mg 14 päivän ajan.

Toinen ryhmä (19 naista) sai rautaa saman määrän, 60 mg, mutta vain joka toinen aamu 28 päivän ajan.

Eli molemmat ryhmät saivat yhteensä 14 rautatablettia, mutta ensimmäinen ryhmä sai omansa peräkkäisinä päivinä, kun toinen ryhmä sai omansa joka toinen päivä otettuna, jolloin hoitokin kesti kauemmin, 28 päivää.

Ensimmäisestä ryhmästä 3 lopetti tutkimuksen kesken ja toisesta ryhmästä 2. Eli analysoitavaksi jäi ensimmäisen ryhmän 18 naista (lähtöferritiiniarvo 28) ja toisen ryhmän 17 naista. Heidän keskimääräinen lähtöferritiinitaso oli 24.

MITÄ AJATUKSIA TÄMÄ HERÄTTÄÄ KÄYTÄNNÖN TYÖTÄ TEKEVÄSSÄ LÄÄKÄRISSÄ?

Ensinnäkin, tiesitkö muuten, että mitä suurempi raudanpuute, sen paremmin rauta imeytyy? Eli mitä alhaisempi ferritiinitaso, sen paremmin raudan voi olettaakin imeytyvän!

Toiseksi, mitä pienempi joukko tutkittavia, sen huonommin tutkimus on toistettavissa ja yleistettävissä suurempaan väestöön. Itse jättäisin tutkimuksen lukemisen jo tähän vaiheeseen, mutta miksi tätä nyt pureskelen?

Koska olen havainnut, että Suomessa on alettu noudattaa ja otettu hoitokäytäntöihin joka toinen päivä raudan annostelu jo alkuvaiheessa, kun potilas ei ole vielä edes raportoinut haittavaikutuksista.

Mitä muuta huonoa tutkimuksesta voi sanoa?

Molemmissa tutkimuksissa haluttiin selvittää raudan kokonaisimeytymistä ja suhteellista imeytymisosuutta.

Mehän tiedämme että raudasta ei imeydy kaikki, vaan noin 10-40% riippuen valmisteesta ja lähteestä.

Lue lisää esimerkiksi kahvin ja teen vaikutuksista raudan imeytymiseen tästä.

Eli kuinka paljon kaiken kaikkiaan rautaa imeytyi ja kuinka suuri osa syödystä raudasta imeytyi?

TUTKIMUKSEN TULOKSET

18 naista sai rautaa joka päivä 14 päivän ajan, jonka jälkeen todettiin että suhteellinen osuus nautitusta raudasta oli 16.3% eli 60 mg tabletista imeytyi keskimäärin 16% x 60 mg = n.9 mg yhdestä tabletista. 14 päivän aikana tämä teki tutkimuksessa n.131 mg.

Eli 14 päivän aikana rautaa imeytyi yhteensä 131 mg nautitusta 14 x 60mg tabletista.

16.3% on varsin pieni luku, josta herääkin ajatus, että miten ruokailua oli tutkimuksessa kontrolloitu? Oliko tutkittavia neuvottu välttämään kahvia ja teetä? Koska tutkittava joukko on niin pieni, tällä on suuri merkitys lopputulokseen. No jatketaanpa.

RAUTAA IMEYTYY SUHTEESSA ENEMMÄN KUIN SITÄ OTETAAN JOKA TOINEN PÄIVÄ.

17 naista jotka saivat rautaa joka toinen päivä päivinä 1-28 imeyttivät raudasta 21.8% eli 60 mg tabletista imeytyi jopa 13 mg (vertaa 9 mg joka päivä ryhmässä) ja kokonaismäärällisesti 28 päivän ajanjakson jälkeen he olivat imeyttäneet 175.3 mg rautaa (vertaa 131 mg jokapäivä ryhmässä).

Eli ryhmässä 2, jossa rautaa syötiin joka toinen päivä rautaa imeytyi enemmän!

MUTTA! Nyt seuraa jippo ja koko homman juju. Tähän ei kannata lopettaa lukemista vaan jatkaa eteenpäin!

RAUTAA IMEYTYY ENEMMÄN, KUN RAUTAA OTETAAN JOKA PÄIVÄ.

Mitä jos ryhmä nro 1 olisi jatkanut raudan syömistä myös päivät 15-28? Eikö he silloin olisi imeyttäneet yhteensä 2×131 mg = 262 mg. Mahdollisesti ja näinhän se oikeassa elämässä menee. Eihän kukaan raudanpuutteinen syö rautaa vain 2 viikkoa, pitää 2 viikkoa taukoa ja jatkaa taas kahden viikon ajan. Ja ero kasvaa ajan myötä.

Kahden kuukauden päästä ryhmä nro yksi olisi imeyttänyt jo 2×262 mg rautaa eli 524mg ja edelleen puolen vuoden kohdalla 1572mg.

Mitä kuuluisi ryhmälle joka söi rautaa vain joka toinen päivä puolen vuoden kohdalla? He olisivat saanet imeytettyä yhteensä 6×175.3 mg = 1051 mg rautaa. Eli noin 500 mg vähemmän.

(Toki raudan imeytyminen hieman heikkenee rautatasapainon parantuessa, eli ihan näin suoraviivaisesti arvoja ei voida laskea, mutta näin havainnollisesti).

Voidaan siis väittää, että raudan ottaminen on tehokkaampaa joka päivä otettuna, mutta voidaan myös sanoa, että se on tehokkaampaa joka toinen päivä otettuna. Molemmat ovat tavallaan oikein. Riippuu täysin siitä, tarkastellaanko asiaa lyhyt- vai pitkäjännitteisesti.

On siis selvää, että potilaani syövät yleensä rautatablettinsa joka päivä. Tästä on vahva kliininen ja tutkimuspohjainen näyttö. Vain, jos raudan kanssa tulee ongelmia, voi kokeilla harvempaa annostelua, varsinkin jos on aikaa ja tahtoa odotella vastaavasti oireidenkin hälventymistä pidempään. Harvalla on.

MIKSI RAUTAA IMEYTYY SUHTEELLISESTI ENEMMÄN (MUTTA HETKELLISESTI) KUN RAUTAA OTETAAN HARVEMMIN?

Kun syöt rautatabletin, hepsidiiniä alkaa erittymään maksasta. Sen tehtävä on rajoittaa raudan imeytymistä. Elimistö tulkitseekin raudan saannin siten, että se ei enää ole niin pahassa raudanpuutteessa ja imeytymishanoja voidaan hieman pienentää. Hepsidiinitaso kuitenkin laskee taas lähemmäksi normaalia varsin pian.

Normaali hepsidiininnousu raudanoton jälkeen ei kuitenkaan käytännön työssä ole mitenkään merkittävä, eikä tee joka päiväannostelusta mitenkään huononmpaa tai tehottomampaa.

Kliinisestä kokemuksesta voin suoraan sanoa että jokapäivä otettu rauta toimii huomattavasti paremmin, kuin joka toinen päivä otettu. Täytyy ottaa huomioon, että 60 mg on myös varsin pieni annos, jota harvemmin käytetään. Voidaankin siis vain arvuutella että olisiko tuo pitkässä juoksussa saavutettu ero vielä suurempi, kun verrataaisiin esimerkiski 200 mg päiväannoksia.

VAIKUTTAISIVATKO KUUKAUTISVUODOT TUTKIMUSTULOKSIIN?

Ja mitä jos jommassakummassa ryhmässä olisi yksi nainen jolla olisi monsterimenkat? Menisikö tutkimustulokset ihan päivänvastaisiksi, siis plörinäksi?

Täytyy muistaa, että kuukautisvuoto on normaalisti naisilla 0.2-0.8 dl. Mutta esimerkiksi 10-15 % suomalaisista vuotaa enemmän kuin 0.8 dl per kuukautiset. Runsaista vuodoista kärsivät naiset voivat menettää keskimäärin jopa 5–6-kertaisen määrän rautaa kiertoa kohden verrattuna naisiin, joilla on normaalit kuukautiset (Runsaat kuukautisvuodot: Käypä hoito -suositus, 2018)

Rautaa voidaan siis menettää hurjia määriä riippuen naisesta, mitä tässä tutkimuksessa ei huomioitu millään tavalla.

Lisää runsaiden kuukautisten hoitamisesta voi lukea täältä.

MIHIN JOHTOPÄÄTÖKSEEN SIIS TULIN? 

Mielestäni tutkimus oli huono. Tutkimusjoukot olivat ihan liian pienet. Heitä tutkittiin ihan liian vähän aikaa ja johtopäätökset olivat ontuvia. Tämän tutkimuksen mukaan raudasta toki imeytyy joka toinen päivä otettuna paremmin, ja uskon sen hyvin.

 Silti joka päivä otettuna rautaa saadaan enemmän pitkässä juoksussa. Rautakuuri ei koskaan kestä vain 2 viikkoa, vaan ennemminkin lähemmäksi tuon puoli vuotta.

On väärin tehdä tästä sellaista johtopäätöstä, että suomalaisille naisille kannattaa suositella raudan syömistä joka toinen päivä, joka päiväisen raudan sijaan, silloin kun rautakuurille määrätään. Asiaa voi harkita, jota rautaa ei pysyt syömään joka päivä vatsavaivojen takia, mutta jos vatsa jostain kumman syystä kestääkin sen vain joka toinen päivä otettuna. Oman kokemuksen mukaan se on joko tai. Itse vaihtaisin valmistetta ennemmin kun istuisin ripulilla joka toinen työpäivä.

Laadukas lääketutkimus on myös satunnaistettu eli tutkittava ei tiedä ottaako hän vaikuttavaa ainetta vai placeboa. Tämä tutkimus ei ollut sellainen, vaikka se olisi ollut suhteellisen helppo järjestää, kuten muissa vastaavissa tutkimuksissa, kun tutkitaan rautalisän vaikutuksia tiettyyn oireeseen. Tällaisella tutkimuksella, joka ei ole placebokontrolloitu (eli tutkittava tietää mitä hän syö) voi olla suuri merkitys subjektiivisiin tuntemuksiin, esimerkiksi koettuihin haittavaikutuksiin.

Valitettavan usein myös vastaanotollani käy naisia, jotka ovat noudattaneet tätä poikkeuksellisen pientä, 60 mg, annostelua joka toinen päivä ja heidän arvonsa ovat vain tippuneet. Monesti onkin unohtunut suhteuttaa potilaan oma tilanne, kuten kuukautisvuoto tarvittavan raudan määrään. On selvää jos potilas menettää rautaa reippaasti joka kuukausi, hän tarvitsee sitä myös selvästi suurempia annoksia.

ONKO MITÄÄN HYÖTYÄ OTTAA RAUTAA JOKA TOINEN PÄIVÄ?

Sveitsiläisillä tutkijoilla oli ajatus, että mitä vähemmän rautaa otetaan, sen vähemmän vatsa kärsii raudan haittavaikutuksista. He kysyivätkin tutkittavilta, että miten kävi. Oliko vatsavaivoja vähemmän kun rautaa otettiin vain joka toinen päivä? Kyllä, pahoinvointia ja vatsakipua oli 33% vähemmän, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mikä käytännössä tarkoittaa, että tulos voi olla myös sattumaa.

Sen sijaan eräässä aiemmassa tutkimuksessa oli haivattu, että jos rautaa otetaan harvemmin, niin haittavaikutuksetkin ovat vähäisemmät.

No shit, Sherlock!

Lääkäri Ilona Ritola

Lääkäriasema Medipudas Oy

Tule keskustelemaan tästä ja muista raudanpuutteeseen liittyvistä aihesta Facebook ryhmäämme!